Tulin Suomeen noin 25 vuotta sitten Keski-Euroopasta. Tarkoitus ei ollut jäädä, mutta tänne jäi — ilmeisesti totuin kylmään ja hiljaisuuteen.

Olen aina viihtynyt talli- ja halliympäristöissä. Ei pelkästään säilytystiloina, vaan paikkoina, joissa tehdään asioita: rakennetaan, korjataan ja pidetään tavarat järjestyksessä. Hyvä tila tekee tekemisestä helpompaa.

Suomea puhun edelleen pienellä aksentilla. Olen Keski-Euroopasta, mutta ilman saksalaista pilkunviilausta. Asiat hoidetaan kunnolla, mutta huumori saa olla mukana. Usein kuivaa, joskus vähän mustaakin. Kotona tästä syntyy välillä väärinkäsityksiäkin — vaimoni kerran kysyi, puhuinko tunteista, ja jouduin korjaamaan että puhuin tunkista.

Keskustelu onnistuu flaamiksi (hollanniksi), englanniksi (öfköörse), saksaksi, ranskaksi ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä rallisuomeksi.

Ja rehellisyyden nimissä: tekoäly auttoi tämän tekstin kirjoittamisessa. Ei siksi että olisin laiska, vaan koska suomen kirjoitustaitoni on suunnilleen 10-vuotiaan tasolla 🙂

Jos arvostat omaa tilaa ja paikkaa, jossa voi tehdä asioita rauhassa, viihdyt todennäköisesti täällä hyvin.